Tammipelin historiasta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti erityisesti tri Arie van der Stoep ja Govert Westerveld, joiden tutkimukset ovat lisänneet ymmärrystä tammipelien alkuperästä ja kehityksestä. Erityisen suositeltava lähde on Arie van der Stoepin englanninkielinen artikkeli The History of Draughts, jossa tarkastellaan tammipelien kehitystä Alquerquesta nykyisiin tammipelimuotoihin saakka. Molempien tutkijoiden tammipelin historiaa käsittelevät kirjat ovat saatavilla useissa verkkokaupoissa.
Myös englanninkielinen Wikipedia artikkeli. Sen historiaosuus perustuu suurelta osin Arie van der Stoepin tutkimuksiin ja artikkeliin The History of Draughts.
Tammipeli kuuluu maailman vanhimpiin tunnetuihin lautapeleihin. Sen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, ja nykyiset tammipelin muodot ovat syntyneet pitkän kehityksen tuloksena. Vaikka kaikkia kehitysvaiheita ei tunneta varmasti, tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että nykyisten tammipelien tärkein esimuoto oli Alquerque, jota pelattiin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa jo keskiajalla.
Varhaisimmat juuret
Tammipelin alkuperästä on esitetty useita teorioita. Egyptistä on löydetty kivipintoihin kaiverrettuja pelilautoja, joiden on väitetty liittyvän Alquerqueen ja ajoittuvan jopa noin vuoteen 1400 eaa. Näiden löytöjen tarkka ajoitus on kuitenkin epävarma, sillä kaiverrukset saatettiin tehdä myöhemmin kuin itse rakennukset, joissa ne sijaitsevat. Historialliset todisteet eivät siis osoita varmasti, että juuri samaa peliä olisi pelattu tuolloin.
Artikkelissa The History of Draughts korostetaan, että tärkeämpää kuin tarkka syntyaika on ymmärtää, miten pelin säännöt vähitellen kehittyivät nykyiseen muotoonsa.
Alquerque – tammipelien esi-isä
Nykyisten tammipelien suorana esi-isänä pidetään yleisesti Alquerquea. Sitä pelattiin 5×5-ruudukolla, jossa ruudut yhdistyivät viivoilla mahdollistaen nappuloiden liikkumisen ja lyömisen. Sana Alquerque tulee arabian kielestä, ja peli tunnettiin myös nimellä Al-Quirkat.
Merkittävä historiallinen lähde on Espanjan kuninkaan Alfonso X:n vuonna 1283 valmistunut teos Libro de los Juegos (Pelien kirja), joka sisältää kuvauksen Alquerquesta sekä sen pelilaudasta ja nappuloiden alkuasetelmasta. Tämä on vanhin tunnettu yksityiskohtainen kuvaus pelistä.
Alquerquessa:
- kaksi pelaajaa pelasivat vastakkain,
- nappulat liikkuivat viivoja pitkin viereisiin pisteisiin,
- vastustajan nappuloita lyötiin hyppäämällä niiden yli,
- usean nappulan lyönti yhdellä siirrolla oli mahdollista.
Monet nykyisen tammipelin keskeiset piirteet olivat siis olemassa jo Alquerquessa.
Siirtyminen ruutulaudalle ja pakollisen lyönnin synty
Keskiajalla Alquerque alkoi yhdistyä Euroopassa shakista tuttuun ruutulautaan. Tämän seurauksena syntyi vähitellen peli, joka muistuttaa nykyisiä tammipelimuotoja. Tärkeä uudistus oli nappuloiden eteneminen kohti vastustajan päätyä ja korottuminen kuninkaaksi tai damiksi laudan viimeisellä rivillä.
Samalla pelin strateginen syvyys kasvoi huomattavasti. Pelaajien oli alettava suunnitella sekä hyökkäyksiä että puolustuksia useiden siirtojen päähän.
Nykyään lähes kaikissa tammipelimuodoissa lyöminen on pakollista, jos lyöntimahdollisuus on olemassa. Tämä sääntö ei kuitenkaan ollut aina voimassa, mutta pakollisen lyönnin käyttöönotto oli yksi tärkeimmistä muutoksista koko tammipelin historiassa.
The History of Draughts -artikkelin mukaan keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa esiintyi sekä pelejä, joissa lyöminen oli pakollista, että pelejä, joissa se oli vapaaehtoista. Vähitellen pakollinen lyönti yleistyi, koska se teki pelistä taktisemman ja vähensi passiivista pelaamista. Kehitys alkoi noin 1500-luvulla ja saavutti lopullisen muotonsa vasta 1800-luvun loppupuolella.
